TERVETULOA TUTUSTUMAAN OPPAAN JOHDOLLA TEOLLISUUSHISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄÄN HAVERIN KAIVOSALUEESEEN JÄLLEEN KESÄLLÄ 2024!
Kierros johdattaa kävijät kaivoksen ja kaivoskylän historiaan ja Haverin ainutlaatuiseen kaivos-miljööseen. Kierros kestää noin tunnin ja sopii kaikenikäisille. Kierroksen aikana kuljetaan noin kilometrin matka sorateitä pitkin ja vieraillaan museorakennuksissa. Lähtö Haverin parkkipaikalta (Haverintien ja Rantapolun risteyksestä). Aikataulu julkaistaan keväällä 2024.
Kaivos aloitti toimintansa rautakaivoksena ja ensimmäiset asiakirjamaininnat Haverin kaivoksesta löytyvät 1700-luvulta. Viimeksi kaivostoimintaa harjoitti Oy Vuoksenniska Ab vuosina 1935–1960, jolloin päätuotteena oli kulta ja tämän lisäksi kupari sekä hopea.
Kaivostoimintaan liittyneistä rakennuksista on säilynyt merkittävä osa ja kaivoskylän alkuperäinen muoto on edelleen selkeästi nähtävissä.
Alueella sijaitsevassa kaivosmuseossa tutustutaan entisajan kaivoksen toimintaan ja esillä on monipuolinen kokoelma kivinäytteitä ja muuta esineistöä. Kierros pysähtyy myös kultakaivoksen kallioreunaisen avokuilun äärelle.
Haverinmäelle on avattu uudistettu kivinäyttely, johon pääsee tutustumaan kierroksen aikana.
Kierroksille on vapaa pääsy.
Tapahtuman järjestävät kaupungin kulttuuripalvelut ja Haveri ry.
KUVAUS
Haverin kaivos on varhaisen suomalaisen kaivostoiminnan edustaja, jolla on ollut merkitystä Tampereen teollistumisessa. Pitkään käytössä olleen avolouhoksen lisäksi alueella on säilynyt pienimuotoisen kaivosyhdyskunnan rakennuskantaa.
Haverin kaivos on 1700-luvun lopulta 1860-luvulle ja vuosiin 1942-1960 ulottuvina toimintakausinaan tuottanut merkittävän osan ensin Tampereen masuunin tarvitsemasta rautamalmista ja sittemmin Outokummun Harjavallan tehtailla rikastetusta kupariraaka-aineesta.
Nykyinen Haverin kaivosmiljöö muodostuu käytöstä pois jääneistä, veden osittain täyttämistä avolouhoksista, joissa on ollut louhintaa 1700-luvun lopulta 1860-luvulle ja 1940- ja 1950-luvuilla sekä pääosin 1940-luvulla rakennetusta kaivosyhdyskunnasta.
Kaivoksen kallioreunainen avokuilu on 85 metriä syvä ja 125 metriä leveä. Osa Kaivosmäellä sijainneista kaikkiaan noin 15:sta tuotantorakennuksesta on purettu tai tuhoutunut jo kaivoksen toiminnan aikana. Hirsirakenteinen, 1941 rakennettu kaivostorni on kunnostettu 2001, rikastamon siilot, verstasrakennus, syanidointilaitos ja kaivostupa 2004. Muita tuotantorakennuksia ovat mm. kultaharkkopaja ja muuntajarakennus.
Kaivosyhdyskuntaan on kuulunut työväen asuntoja eli Piippulanrivi lähimpänä kaivoskuiluja ja johtajien asuinrakennukset Kyrösjärven rannalla sekä toimihenkilöiden asunnot niiden välimaastossa, lisäksi työväentalo. Kaivoskylässä on jäljellä 24 työväenasuntoa. Johtajien asuinrakennusten ulkoasu ja ympäristö on voimakkaasti muuttunut. Haverin kaivosalueelle on perustettu lomakylä ja kaivostoiminnasta yli jääneiden maamassojen päälle on rakennettu autourheilurata.
HISTORIA
Ensimmäinen asiakirjamerkintä Viljakkalan rautamalmiesiintymistä tehtiin 1726. Turun Akatemian omistuksessa olleen Haverin tilan Ansomäestä löydettiin 1762 lupaava rautamalmiesiintymä ja avolouhinta alkoi vaatimattomassa mitassa 1773. Laajamittainen avolouhinta käynnistyi 1840-luvulla ja sulatus tapahtui Tampereen masuunissa. Haverissa oli useita kaivantoja ja siellä työskenteli lähes kaksikymmentä miestä 1850-luvulla. Tampereen masuuni myytiin Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiölle 1861, jonka jälkeen toiminta väheni ja louhinta lopetettiin 1865.
Merkittävin vaihe Haverin kaivoshistoriassa alkoi 1935, kun Oy Vuoksenniska Ab aloitti kuparimalmin louhinnan Haverin kaivoksesta. 120 metriä syvä tuotantokuilu valmistui 1942, lisäksi käytössä oli avolouhos. Kaikenkaikkiaan kaivoskäytävää avattiin voin 2,5 kilometriä. Haverista saatiin mm. kultaa n. 300 kiloa vuodessa, mikä tyydytti kaivoksen 20 toimintavuoden aikana maan koko kultatarpeen. Tuotantolaitos oli pääosin suomalaisten ilman ulkomaista apua tai esikuvia suunnittelema ja rakentama. Kaivosinsinööri Herman E. Stigzelius piirsi kaivoksen kokonaishahmon. Asemakaavassa toteutettiin väljän kaupunkirakentamisen periaatteita ja sosiaalinen hierarkia ilmeni rakentamisessa. Tuotantorakennusten lisäksi henkilökunnalle rakennettiin yli 30 perheasuntoa ja poikamiesasuntola. Aluetta muokattiin puistomaiseksi ja sinne tehtiin tiestö ja vesi- ja viemäriverkosto. Asukkailla oli käytössään puutarhapalsta ja uimaranta.
Kaivoksen toiminta lopetettiin kannattamattomana 1960. Tämän jälkeen alue siirtyi kunnan omistukseen. Tuotantorakennukset jäivät pääosin vaille käyttöä, kaivoksen johtajan asunto kunnostettiin ravintolaksi. Osa asuinrakennuksista jäi asuinkäyttöön ja osa vuokrattiin vapaa-ajanasunnoiksi. Kaivoksen jätemaa-alue toimi jonkin aikaa pienlentokoneiden kenttänä ja myöhemmin moottoriurheiluratana. Kaivoskylän elvyttämiseksi perustettiin kehittämisprojekti 1999.
LÄHDE: Museovirasto
RAUTAKAIVOS
Rautakaivostoiminta Haverissa alkoi vuonna 1773, kun kaivosmäellä ja sen ympäristössä tehtiin koelouhintoja, mutta varsinainen kaivostoiminta alkoi vasta 1840-luvulla. 1850-luvulla kaivos oli aktiivisessa käytössä.
Työtä tehtiin aamu viidestä ilta kahdeksaan. Päivän aloitti aamulla porukka, jonka tehtävänä oli nostaa louhokseen yön aikana kertynyt vesi. Sen jälkeen saapuivat varsinaiset louhijat. Työ oli käsityötä, raskasta ja vaarallistakin varsinkin kun suojavarusteita ei vielä tunnettu. Louhinta suoritettiin pystysuoraan kallion sisään pääosin taivasalla, sillä vain suurin Haverin avolouhoksista ”Kaikuva kruuna” oli katettu.
Louhitun kiven nostosta ja kuljetuksista vastasivat yksityiset hevosmiehet. Louhittu kivi ja vesi nostettiin ylös metallivahvisteisella puupuntulla hevoskierron avulla. Kelpaava kivi lastattiin kesäisin hevosen kärryyn ja talvella rekeen. Sitten suunnattiin kohti Tamperetta. Tampereelle kuljettiin eri reittejä eri vuodenaikoina ja edestakaista matkaa kertyi noin 90 km.
Alueella oli useita kaivantoja ja siellä työskenteli lähes kaksikymmentä miestä. Malmi kuljetettiin hevoskyydillä Tampereen masuunille rikastettavaksi. Rautamalmin louhinta lopetettiin vuonna 1865.
KULTAKAIVOS
Toiminnallisesti ja taloudellisesti merkittävin vaihe kaivoksen historiassa alkoi kun Oy Vuoksenniska Ab ryhtyi vuonna 1935 tutkimaan alueen malmivaroja. Tällöin todettiin, että rautamalmi ei ollut riittävän rikasta, jotta louhinta olisi ollut kannattavaa. Toisaalta raudanvalmistusta aiemmin haitannutta kuparia esiintyi paikoin merkittäviä määriä.
Yllättäen kalliosta löytyi myös kultaa ja hopeaa, jopa siinä määrin että louhinta olisi taloudellisesti kannattavaa.
Kaivostoiminnan johtoon kutsuttiin 60 -vuotias vapaaherra Erik Aminoff, jolla oli takanaan pitkä kansainvälinen kaivosura. Sodasta johtuen kansainvälinen yhteistoiminta oli mahdotonta, joten Haverin kaivos luotiin pääosin kotimaisin voimin.
Kultakaivostoiminta alkoi vuonna 1939 ja jatkui vuoteen 1960 saakka. Kaivoksessa työskenteli n. 150 henkilöä. Kaivosinsinööri Stigzelius suunnitteli kaivoksen kokonaishahmon, jonka esikuvana on 1700-luvulta periytyvä ruukkikaava. Asemakaavassa on toteutettu väljän kaupunkirakentamisen periaatteita, jossa kaivoksen sosiaalinen hierarkia erottuu selkeästi. Tuotantorakennusten lisäksi alueelle rakennutettiin asuntoalue noin 50 perheelle ja lisäksi poikamiehille tarkoitettu asuntola.
Malmia louhittiin kaivoskäytävien lisäksi avolouhoksesta, joka on n. 80 m syvä ja n. 100 m leveä. Vuosittain louhittiin 1940-luvulla 30 000 – 50 000 tonnia vuodessa ja 1950-luvulla päästiin 120 000 tonnin vuosituotantoon. Haveri oli aikanaan Suomen ainoa kaivos, jonka päätuotteena oli kulta. Kultaa tuotettiin n. 300 kg vuodessa, mikä vastasi tuolloin kotimaan kysyntää. Metalli jalostettiin Haverissa. Kupari rahdattiin Outokumpuun raakarikasteena edelleen rikastettavaksi.
Kaivostoimintaan liittyneistä rakennuksista on merkittävä osa säilynyt ja niistä suurin osa on käytössä. Yksityishenkilöt ovat vastanneet Piippulanrivin työläisasuntojen kunnostuksesta. Kaivosmäen tuotantorakennuksia ja Piippulanrivin ”Vankitalo” kunnostettiin alueen kehittämishankkeiden aikana. Haverin kaivoskylä on maamme oloissa ainoa kaivoskylä, jossa on suurelta osin säilynyt sen alkuperäinen muoto.
Haverin kaivosalue sijaitsee Ylöjärven Viljakkalassa, Inkulan kylässä, entisestä Viljakkalan kirkonkylästä n. 1 km länsi-luoteeseen Kyrösjärven Kirkkojärven ja Humalahiedan väliin jäävällä kannaksella entisillä Haverin tilan mailla.